Nyt siis ensimmäiset 2 viikkoa takana ja ensimmäisille lomille ollaan päästy. Tässäpä siis pientä recapia menneiltä viikoilta. Täydennän sitä pikkuhiljaa lisäilemällä päiviä, kunhan ehdin. Ikävä kyllä. Vihko, johon merkkasin ylös noita viikolla tapahtuneita asioita jäi kaappiini, mutta päivittelen tätä sitten ensin viikon aikana Sotkusta ja lamellimme koneilta.

Maanantai 09.07: Saapuminen paikalle

Lähdimme kohti Niinisalon varuskuntaa kahden muun paikkakunnalta saapuvan kanssa noin yhden aikoihin. Yli kaksi tuntia kestänyt matka oli aika tuskaa istua paikallaan. Lopulta tosin päästiin varuskuntaan, jossa joukko epävarman näköisiä tulevia varusmiehiä jo pyöri. Portilla sotilaspoliisit tarkastivat kaikkien palvelukseenastumismääräykset ja ohjasivat eteenpäin aliupseerikoulun tiloihin. Täältä meidät johdettiin taas parin pöydän ääreen, jossa tiedusteltiin halukkuutta erikoiskoulutuksiin ja määrättiin pattereihin, ilmeisesti kotikunnan mukaan. Omassa paperissa luki 2. ptri eli Satakunnan Tykistörykmentin toiseen patteriin tästä lähtien kuuluisin ainakin jonkin aikaa. P-kauden loppuun todennäköisesti. Täältä meidät vietiin jonossa yksikköömme ja jouduimme ilmoittautumaan myös päivystäjälle sanomalla "Herra alikersantti, alokas Omanimi ilmoittautuu palvelukseen". Jännitys aika kova, kun itse ensimmäisenä jonossa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsinkin nopeasti tupaan, jossa tapasin jo tulevan alikersanttimme. Kun kaikki oli saatu tupaan lähdimme hakemaan petivaatteita ja hampaanpesuvälineitä. Tavaraa saatiin tämän jälkeen myös yksi "vauhtisäkillinen" eli intin isokokoinen muovisäkillinen, jossa varusteita kannetaan. Kyseinen kassi on siis melko raskas ja hankala kantaa, mutta sain sen kuitenkin tupaan raahattua. Tämän jälkeen alikersanttimme, joka vaikuttaa mukavalta tyypiltä, kertoi miten varusteet laitetaan kaappiin ja opasti myös miten ylempiarvoisia tervehditään, vaikka kukaan ei näytä vielä näitä ohjeita noudattavankaan. Intin kamoja testaillessani tuli todettua pari ikävää yllästystä. Ensinnäkin saamistamme neljästä t-paidasta pienin on kokoa XXL. Lisäksi jakoivat minulle myös XXXL koon verryttelyhousut ja myös melko ison vyön, joka ei housuja kunnolla ylhäällä pidä. Vyön sain onneksi vaihdettua tupakaverin kanssa, mutta muiden varusteiden osalta pitää asia vielä selvittää. Tupakavereihin tuli myös hiukan tutustuttua ja mukavalta porukalta vaikuttavat hekin. Nukkumaan kuitenkin päästiin ihan ajoissa 22 aikoihin ja ensimmäinen päivä olikin siis ohi.

Tiistai 10.07: Ensimmäinen aamu

Ensimmäisen aamun sanotaan olevan ikimuistoinen. Huhujen mukaan piti "Voiko ihanammin aamu enää alkaa..."-klassikon soida aamusta ja myös tupaan huutamaan marssivat alikersantit ovat traditioon kuuluneet. Kyseinen tiistai-aamu ei kuitenkaan ollut lähelläkään tätä. Hieman heikosti nukutun yön jälkeen valveuduin kello kuusi kun keskusradiosta kuulutettiin "Patteristossa herätys! Valot päälle, miehet ylös punkista". Melkoinen pettymys siis. Hieman nuutuneena ylös ja punkkaa tekemään. Tämän jälkeen päivä jatkui ohjatuilla aamutoimilla eli koko jaos kerralla pesutiloihin ja noin 5 minuuttia aikaa tehdä mitä haluaa. Harva ehtii tehdä useampaa asiaa, joten valinta piti tehdä joko vessan tai hampaiden pesun väliltä. Tämän jälkeen jonkinlaista marssimista yrittäen ruokalaan. Tämän jälkeen harjoiteltiin yleistä sotilaallista käytöstä. Ensimmäiset sulkeisetkin olivat tänään. Harjoiteltiin pääasiassa liikkumista muodossa. Ihan mukavaahan tuo oli, mutta myös melko rankkaa puuhaa kun joutui pitkiä aikoja seisomaan. Sotkuun ei vielä päästä ja illalla oli vielä ohjatut aamutoimetkin. Fiilikset hiukan alhaalla, mutta kai se tilanne tästä paranee. Loppuun vielä kuva meikäläisen ensimmäisestä punkasta. Viivat menevät pahasti vinoon, mutta muuten ihan kelvollista työtä.





Keskiviikko 11.07

Yö meni hiukan paremmin kuin edellinen. Tänään olisi siis tiedossa aseiden saanti ja todennäköisesti jotain muutakin kamaa tullaan saamaan. Lähdimme siis ruokailun jälkeen asevarastolle, jossa jonossa jokainen aseita hakemaan. Saimme siis nyt itsellemme rynnäkkökiväärin mallia RK 62, 3 lipasta, kaasunaamarin, kenttälapion sekä aseenpuhdistusvälineet. Muuten päivä koostui pääasiassa oppitunneista. Eipä mitään muuta erikoista sanottavaa. Hieman alkaa jo koti-ikävä iskemään. Ei ole oikein vielä tottunut siihen, että kotona sai vähän olla niinkuin haluaa. Illalla pääsimme ensimmäisen kerran suihkuun, joka oli aivan mahtavaa. Ohjattuja iltatoimia ei enää ollut.

Torstai 12.07: Veksissä

Aamu alkoi yksikön päällikön pitämällä oppitunnilla auditoriossa varusmiespalveluksen juridisesta puolesta. Puhuttiin palvelusrikoksista ja muusta vastaavasta. Jo auditorion pihalla oloni oli ollut hieman heikko ja tunnilla minun oli pakko pyytää päälliköltä lupaa poistua vessaan oksentamaan. Palasin tunnille ja pystyinkin siellä olemaan ensimmäisen tunnin loppuun, jolloin olo taas heikkenä. Tauolla pyysin ja sain luvan päälliköltä veksiin menemiseen. Päivystäjän kautta alikersantti vei minut Varuskuntasairaalaan eli veksiin, jossa he ottivat minut suoraan osastolle ja eristykseenn. Olettivat ilmeisesti, että kyseessä oli sama mahatauti, jonka takia sisään oli samana päivänä jo tullut yksi alokas. Veksissä on oikeasti ihan tappavan tylsää. Istuskelen tai makoilen vaan yksin huoneessa lukemassa Sotilaan käsikirjaa ja katselen ikkunasta kuinka sakkia on menossa saunalle, mitä ilmeisimmin vaatteidenvaihtoon. Toivon vaan, ettei oma jaos ole mukana, koska silloin oma pyykinvaihtoni siirtyisi jonnekkin tulevaisuuteen. Olo sentään parantui aika nopeasti, ilmeisesti sairaanhoitajan antamien lääkkeiden ansiosta. Ruoka tuodaan suoraan huoneeseen ja välillä lääkintämiehet käyvät tiedustelemassa tilaa. Heidän mukaansa tämä on niin tylsä paikka, ettei täällä ole muuta tekemistä kuin nukkuminen. Kysyessäni poispääsystä he lupailevat, että viimeistään ylihuomenna, joka itseäni hirvittää. Tuossa huoneessa alkaa nimittäin pikkuhiljaa menettämään järkensä, varsinkaan kun minulla ei ole mukana kuin vihko ja sotilaan käsikirja. Ei pesuvälineitä, ei kännykkää, ei mitään henkilökohtaisia tavaroita. Lehtiä saan onneksi lukea käytävässä olevasta hyllystä. Koitan myös nukkua, mutta uni katkeaa aina kun joku käyttää huoneen vieressä olevaa takaovea, joka pamahtaa kiinni aina kovalla voimalla. Viimein joskus yhdeksän aikoihin saan nukahdettua kunnolla.

Perjantai 13.07:

Herään veksissä hieman ennen kuutta ja pian tulevat lääkintämiehet herättelemään potilaita. Kysyn, että pääsenköhän mahdollisesti jo tänään pois, kun en ole melkein 24 tuntiin oksentanutkaan. Saan hoitajalta aika positiivisen vastauksen kun hän mainitsee, että katsotaan sitten kun he tulevat mittaamaan lämpötilan. Lämpötila tullaan mittaamaan, mutta kun kysyn poispääsemisestä minulle vastataan, että katsotaan aamiaisen jälkeen. Aamiainen tulee, mutta kun kysyn poispääsemisestä minulle vastataan, että katsotaan kun lääkäri tulee. Lääkäriä ei tule, joten kysyn ja minulle vastataan, että katsotaan lounaalla. Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot. Lounas tulee ja kysyn nyt asiaa eräältä sairaanhoitajalta, joka vihdoin ilmoittaa että saan lähteä lounaan jälkeen. Olo on ihan loistava. Syön nopeasti. Palautan vaatteet ja lähden takaisin yksikköön, jossa muut ovat lounaalla. Teen lupauksen, että koitan välttää varuskuntasairaalaan menoa tästä lähtien niin hyvin kuin pystyn. Muut ovat poissaollessani harjoitelleet muunmuassa ampuma-asentoja ja aseen purkamista sekä kokoamista. Lisäksi torstai-iltana olivat päässeet Sotkuun, joka kuulemma oli yliarvostettu paikka. Vaatteita eivät ole vielä päässeet vaihtamaan. Ilmeisesti ensi viikon alussa tulisi mahdollisuus siihen. Tupamme koko oli myös eilen pienentynyt kahdella hengellä, kun 2 tyyppiä siirtyi Kuljetuspatteristoon. Illalla vielä puhdistettiin ja tarkastettiin aseita jaoksemme johtajan vänrikin toimesta. Ilmoitin, ettei minulle ollut vielä opetettu aseen purkamista, joten eräs alikersantti opetti ne minulle. Saan myös kuulla, että pääsemme lomille vasta lauantaina, mutta tämä korvataan meille maanantaina olevalla HL-lomalla. HL eli henkilökohtaisia lomia on käytössä jokaisella varusmiehellä 6, joista 4 on patterin yhteisiä ja 2 saa päättää itse. Illalla menimme vielä käymään Sotkussa ja ostin hieman karkkia. Sotku on kyllä minusta ihan hieno paikka. Tilaa varmaan parille sadalle hengelle, 42' televisio, pelikoneita ja 4 tietokonetta sekä WLAN varusmiesten käytössä. Hinnat lisäksi erittäin edulliset. Soitan vanhemmille illalla ja he ilmoittavat pääsevänsä sittenkin tulemaan lauantaina, joka kyllä oli positiivinen uutinen. Pääsevät samalla tuomaan joitakin tarvitsemiani tavaroita.

Lauantai 14.07: Omaistenpäivä

Tiedossa helppo päivä. Aamu alkaa terveystarkastuksilla, jotka kestävät lounaaseen asti ja tämän jälkeen onkin loppupäivä omaistenpäivää. Siirryimme ensin Puolustusvoimien kansainväliseen keskukseen, jossa terveystarkastus suoritettiin. Kierrettiin läpi eri testit, jonka jälkeen käytiin vielä sairaanhoitajan ja lääkärin keskustelussa. Mukana olivat näkö, kuulo, verenpaine, pituus ja paino. Tämän jälkeen sairaanhoitajan ja lääkärin luokse, joista jälkimmäinen lähetti minut fysioterapeutille jalkojen pituuseron takia. Muutamien mittausten jälkeen minut lähetettiin vielä eteenpäin huoneeseen, johon oli rakennettu pieni väliaikainen työpaja, jossa valmistettiin kenkien pohjallisia. Itselle siis tehtiin vielä maihareihin ja lenkkitossuihin vasemman jalan pohjalliset. Tämän jälkeen vielä infosta antoivat 2 levyä allergialääkkeitä heinän siitepölyä varten, vaikka minulla oli myös omat lääkkeet mukana. Nyt siirryimme vielä hammaslääkärin pikaiselle tarkastukselle ja saatiin palata yksikköön. Kaikki ketkä eivät vapautuksia olleet saaneet, palasivat tietenkin yksikköön juoksemalla, kun kerran lupa oltiin saatu. Lounaan jälkeen siirryimme muotoon lippukentälle, nyt käytössä olivat myös ensimmäisen kerran maiharit. Pienen säätämisen kaikki olivat paikalla ja Satakunnan Tykistörykmentin johtajan puheen jälkeen päivä aloitettiin tykinlaukauksella. Päivän ohjelma koostui kalustoesittelyistä, näytöksistä ja kilpailuista. Mukana olivat myös reserviläiset jakamassa esitteitä ja myymässä hernekeittoa sekä makkaraa. Kiersimme vanhempien kanssa alueen ja menimme Sotkuun syömään munkit, jonka jälkeen heidän piti lähteä. Eivät päässeet tupaamme näkemään, koska sinne olisi vasta myöhemmin päässyt. Sain myös itselleni esimerkiksi futiskengät, koska jossain vaiheessa olisi tarkoitus Varusmiesten Liikuntakerhon (VMLK) jalkapallokerhoon mennä futista pelailemaan. Illalla oli tiedossa vielä gines-sauna eli saunamahdollisuus kaikille kiinnioloviikonloppua viettäville. Saunoja on paikalla 2, jotka ovat todella isoja, kuten myös suihkutilat. Lisäksi uimaan pystyy viereisessä Jämijärvessä. Varuskunnalla on kyseisellä järveällä saunan vieressä oleva laituri sekä vähän matkan päässä hiekkaranta. Erittäin hieno paikka siis.

Sunnuntai 15.07: Jumalanpalvelus

Sunnuntaina ei pahemmin ohjelmaa ollut. Vasta kello 12 olisi tiedossa lähtö vapaaehtoiseen jumalanpalvelukseen Kankaanpäähän, johon oli prikaatista järjestetty kuljetus. Aamulla saatiin lisäksi nukkua kahdeksaan asti normaalin kuuden sijasta. Nuo XXXL koon verryttelyhousutkin sain vaihdettua oman tupamme alikersantin kanssa, joka ei ilmeisesti verryttelyhousuja pahemmin tarvitse. Kuljetus itse jumalanpalvelukseen hoidettiin Masien eli Maasto-Sisujen lavalla. Mitään penkkejä ei ollut, vaan sakki asetettiin istumaan riveihin polvet ylhäällä, niin että seuraava pääsi nojaamaan takana olevan jalkoihin. Tämän jälkeen lavaa peittävää pressu vedettiin kiinni ja sisälle tuli niin pimeää, että tuskin käsiään erotti. Matka oli aika kokemus. Välillä jarrutettiin liikennevaloissa tai tultiin jyrkkään kurviin, jolloin porukka heilui sisällä. Vuoden 2008 keväällä on ilmeisesti kaikkii noihin autoihin tulossa penkit, joten ei pääse moni enää tuosta nauttimaan. Jumalanpalveluksesta oli jäänyt pois vain kourallinen alokkaita, joten autojakin tarvittiin useita. En tarkkaa lukua osaa sanoa, mutta ainakin 1 bussi ja 10 kuorma-autoa veti jonossa kohti Kankaanpäätä. Jumalanpalveluksessa kävin ehtoollisella ja saimme kaikki gideonien lahjoittamat uudet testamentit. Tämän jälkeen oli tiedossa paluu takaisin. Loppupäivälle ei muuta palvelusta ollut ja täten ensimmäinen viikko olikin ohi. Huhujen mukaan meille ei lisäksi ole tulossa enää yhtään kiinnioloviikonloppua koko P-kaudella, joka tarkoittaisi että emme olisi "gineksessä" kertaakaan yli kuukauteen.

Maanantai 16.07: Ampumaleiri

Tänään tultaisiin koko päivä viettämään ampumaleirillä. Aamiaisen jälkeen aloitettiin jalkamarssi kohti ampumarataa, joka sijaitsee noin 3 kilometrin päässä varuskunnassa. Mukana ase, lippaat, aseen puhdistusvälineet, kenttälapio ja muutamia vaihtovaatteita, joita mukaan suositeltiin ottamaan. Matka oli muuten helppo, mutta välillä jouduttiin hieman juoksemaan kun ylitettiin tietä tai välit kasvoivat liian suuriksi. Lisäksi tavarat oli pakattu "sipulisäkkiin" eli intin pienikokoiseen varustesäkkiin, jota pidetään olalla yhdellä kapealla remmillä. Ei todellakaan niitä ergonomisimpia kantovälineitä. Ampumaradalla meillä oli heti alkuun harjoitusammunnat paukkupatruunoilla eli räkäpäillä. Kyseiset luodit koostuvat siis aidosta hylsystä ja puuluodista, joka hajoaa aseen päässä olevaan sysäyksenvahvistajaan. Ammunta oli melko helppoa puuhaa, eikä asekkaan kovinkaan paljoa takaisin potkaise. Tämän jälkeen virallista ammuntaa odotellessa kävimme läpi joitakin rasteja, joita olivat telamiina, puolijoukkueteltta seka kevyt kertasinko.  Lounas ja päivällinen hoidettiin kenttäruokailuna, joka ei omasta mielestäni mukavaa ollut. Itse ammuntoihin päästyämme ammuttiin ensin 5 + 5 kohdistuslaukausta, joiden jälkeen tehtiin muutokset tähtäimiin ja ammuttiin virallinen 10 laukauksen ammunta.Yhteispisteitä sain 61, joka oli melkoinen pettymys. Tämän jälkeen tuskallinen paluumatka olkapäätä painavien sipulisäkin ja rynnäkkökiväärin kanssa. Välillä olikin pakko napata ase kainaloon, kun kipu olkapäässä nousi liian suureksi. Välit tosin paluumatkalla venyivät kärjen ja perän osalta useaan minuuttiin. Itsekkin tuli vähän jäätyä, kun edellä olevat eivät pystyneet pysymään perässä. Lopulta kuitenkin päästiin kasarmille, jossa aseidenpuhdistus ja tuvan siivoaminen, joiden jälkeen päivä oli ohi.

Tiistai 17.07: Kuntotestit ja vaatteidenvaihto

Päivä alkoi sulkeisilla, jossa opetettiin asentoja aseen kanssa. Tämä siis koostui vain kahdesta käskystä. Ase olalle ja eteen viemisestä. Eipä ollut kovinkaan vaikeaa, vaikka näyttikin aluksi melko hankalalta. Ainoa ongelma on siinä, kun liike tehdään harjoitellessa vaiheittain ja jos sitä useamman kymmenen sekunnin ajan siinä ylhäällä joutuu pitämään, niin käsien väsyminen on väistämätöntä. Muuten päivä koostui kuntotestien ensimmäisestä osasta, Cooperin testistä. Oma juoksu meni ihan hyvin ja tulos jäi hieman tuosta hopeiseen juoksumerkkiin oikeuttavasti 2600 metristä, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Testiä valvoneilla alikersanteille olivat kyllä nuo mitat vähän hukassa, kun alunperin meikäläistä vähemmän juossut tyyppi meinasi saada 50 metriä paremma tuloksen kuin minä, mutta ilmoitettuani asiasta testiä vetäneelle luutnantille, hän korjasi oman tulokseni. Muuten päivä koostui Sotilaskodin ja Tykkimiestoimikunnan (TMTK) pitämistä oppitunneista. Sotilaskodilta saatiin vielä tunnin alkuun myös munkit ja Coca Cola-pullot. Tänään varmistin myös ilmoitustaulun kiinniolovuorotaulukon kautta, ettei meillä todellakaan P-kaudella kiinnioloja tule olemaan. Ainoa kiinniolo on merkitty valaviikonlopulle, jolloin ilmeisesti kaikki alokkaat pääsevät lomille. Lisäksi saamme samaisen viikonlopun jälkeiselle maantaille HL-loman, joten helppo tulee olemaan. Illalla vielä vuorossa vaatteidenvaihtosauna, jossa saan vihdoin vaihdettua tavarat oikean kokoisiin. Niinisalossa saa jopa vaatteita pyytää jotain tiettyä kokoa, kun esimerkiksi Säkylässä kuulemma heittävät jokaiselle sotilaalle vain satunnaisesti.

Keskiviikko 18.07: Kuntotestit jatkuvat

Kuntotestit jatkuivat tänään lihaskuntotestillä. Tätä ennen oli kuitenkin ohjelmaan merkitty Järjestäytymisharjoitus, jonka sisällöstä ei pahemmin tietoa ollut. Pian se kuitenkin valkeni meille. Keskusradiosta kuulutettiin seuraavan palveluksen varustus ja hetken päästä koko jaos ulos järjestäytyneenä. Tämän jälkeen takaisin sisään, jolloin kuulutettiin seuraava varustus, kaikki vetivät kamat päälle ja kokoonnuttiin taas johonkin. Oli taisteluvarustusta, verryttelyasua, urheiluhousuja (shortsit) jne. Kerran mentiin nukkumaankin, jonka jälkeen "herättiin" muutaman minuutin päästä aamutoimiin. Samaan aikaan hauskaa ja myös pahasti hajottavaa. Lounaan jälkeen eli puolen päivän aikoihin oli merkitty alkavaksi kuntotestit. Mentiin varuskunnan alueella olevalle urheilutalolle, jossa vedettiin läpi punnerrukset, leuanvedot, vatsalihakset, selkälihakset sekä vauhditon pituushyppy. Nämäkin testit menivät ihan hyvin ja lopullinen arvosana taisi olla tyydyttävä, mutta melko lähellä hyvää kyllä olin. Tämän jälkeen oli käytännössä pelkkää vapaa-aikaa. Tupa piti siivota, mutta muuten saatiin hengailla miten tahdottiin. Sotkuun tosin pääsi vasta kuuden jälkeen.

Torstai 19.07: Taas lisää varusteita ja ensimmäinen marssi

Tänään tultaisiin taas saamaan lisää tavaraa. Arviot olivat, että ei pahemmin jouduttaisi tavaraa kantamaan, mutta aika väärässä nuo veikkaukset olivat. Menimme siis varusvarastolle, jossa sakki jonoon nimen perusteella ja odottamaan. Kohta alkoi ensimmäisiä varusmiehiä virtaamaan ulos rakennuksesta kädessään samanlaiset täynnä olevat vauhtisäkit kuin jotka oltiin saatu ensimmäisenä päivänä. Reilun vartin jonottamisen jälkeen päästiin sisään ja tavaraa pakattiin kassiin jättimäinen määrä. Saimme siis käytännössä kaikki talvivarusteet jo nyt. Muovisäkin kantaminen sen 300 metriä oli sekin jo hankalaa, kun säkki kastui sateessa ja tuli liukkaaksi. Jotenkin sen sain kuitenkin raahattua tupaan asti. Tämän jälkeen alkoikin sitten pohtiminen, että mihin nuo kaikki tavarat saadaan säilymään. Aluksi tulikin kaikki tavarat vain tungettua sinne mihin ne sai mahtumaan. Oppitunneilla käsiteltiin tänään lomia, joka innosti itseäni hyvin paljon. Viimeisenä palveluksena oli vuorossa totuttautumismarssi. Varustuksena taisteluvyö täyteen pakattuna (2 lipasta, aseenpuhdistusvälineet, sadetakki ja -housut, kompassi, kuulosuojaimet, pakki ja lusikkahaarukka, kaasunaamari, kenttälapio sekä juomapullo), reppu, jossa sisällä makuupussi ja ase, jossa kiinni lipas sekä sysäyksenvahvistin. Ei ihan täyspakkaus, mutta jotain kuitenkin. Noin 5 kilometrin lenkki meni helposti, vaikkakin taukoja oli aika usein. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Perjantai 20.07: Oppitunteja

Päivä alkoi sulkeisilla, joissa kerrattiin opittuja asioita. Saimme myös tietää, että näitä taitoja testattaisiin ensimmäisen kerran viikon päästä, kun rykmentin päällikkö vaihtuisi ja olisimme mukana tilaisuudessa. Loppupäivä koostui yhteensä viidestä oppitunnista. Ensimmäisenä oli vuorossa 2 lääkärin oppituntia, sitten 2 papin oppituntia ja lopuksi sosiaalikuraattorin oppitunti. Varsinkin varuskunnan sotilaspastori oli aivan mahtava tyyppi. Laukoi oppituntien ajan jatkuvasti vitsejä ja hauskaa oli. Päivän lopuksi oli vuorossa viikkokoe, jossa testattiin näiden kahden viikon aikana opetettuja asioita. Koe meni mielestäni melko keskikertaisesti. Illalla kävimme ensimmäisen kerran myös lenkillä Viidentienristeyksessä. 15 liikuntasuorituksesta eli joko juoksulenkistä tuonne kyseiseen paikkaan tai osallistumisesta Varusmiesten Liikuntakerhoon saa kuntoisuusloman, joita voi 6 kuukauden aikana ansaita korkeintaa 2. Juoksulenkissä homma hoituu niin, että lääkintävahtimestarilta haetaan lappu, joka viedään tuolla risteyksessä olevaan postilaatikkoon. Vielä loppuun kuva paikasta:



Lauantai 21.07: Etenemisharjoitus ja lomille

Päivälle oli merkitty vain yksi, koko aamupäivän kestävä etenemisharjoitus. Marssimme siis Niinisalon metsiin TST-vyön ja aseen  kanssa harjoittelemaan eri etenemismuotoja, joita olivat  käyden, hiipien, kontaten, ryömien ja syöksyen. Ensin harjoiteltiin näitä alikersanttien opastuksella ja sitten edettiin jonkin matkaa metsässä näitä kokeillen tilanteiden mukaan. Alikersantit esimerkiksi sanoivat tilanteen ja etenemismuodon, jota sitten noudatettiin. Tämän jälkeen opeteltiin vielä "Ilmasuojaan" ja "Viheltää" komennot. Ilmasuojaan mentäessä juostiin nopeasti lähimmän puun alle suojaan lentokoneiden tähystykseltä ja viheltää tarkoittaa kranaattikeskitystä, jolloin ensin koitetaan päästä suojaan puun/kiven taakse tai johonkin kuoppaan. Tämän jälkeen odotetaan ensimmäisiä kranaatin räjähdyksiä ja etsitään parempi suoja, jos mahdollista. Lopuksi marssittiin takaisin kasarmille, jonka olivat kuulemma vallanneet meksikolaiset erikoisjoukot, joten eri etenemismuotoja piti käyttää hyväksi. Harjoitus oli rankka ja huonosti säädetyt varusteet tekivät siitä vähän vaikeamman. Tämän jälkeen kiirellä siivottiin kaapit, tupa ja valmistauduttiin lomille. Pienen väärinkäsityksen takia meille jäi vain parikymmentä minuuttia lomatavaroiden ja vaatteiden laittamiseen, mutta ehdimme kuitenkin ajoissa pihalle, josta yliluutnantin puheen jälkeen lomabussiin. Ensimmäinen viikko oli ohi. Loppuun kuva Niinisalon maastosta, jossa tänään tetsasimme sekä miltä kaappini ennen lomille menoa näytti.
 
Niinisalon alueen maasto on siis mäntyvoittoista hiekkamaata, jossa on erittäin vähän matalaa aluskasvillisuutta. Erittäin erikoinen paikka kaikenkaikkiaan.



Siinä siis kappini, jonne kaikki tuo suuri tavaramäärä on saatu piiloon. Siviilitavaroille siis varattuna nuo kaksi sinistä laatikkoa. Oma punkkani oikealla alhaalla

Viikot 29-30 lyhyesti sekä jotain tulevasta:

Ylipäätään nämä 2 viikkoa ovat olleet fyysisesti melko helppoja. Juoksemista päästiin harrastamaan vasta toisella viikolla, eikä olla noilla viimeisilläkään päivillä vielä mitään kunnollista marssimista harrastamaan. Säältään nämä 2 viikkoa ovat olleet hyvin sateisia. Aurinko paistoi kunnolla ainoastaan omaistenpäivänä. Viikonloppu meni pääasiassa kotona ja ensi viikon epäilen olevan melko helppo kun on ainoastaan 4 päivää palvelusta.

Tulevaisuudessa koitan pitää nämä kirjoitukset vähän lyhempänä, jos ei mitään erikoisempaa kirjoitettavaa ole. Pysyy lukeminen vähän helpompana.