Tällä viikolla olisi siis vuorossa toinen P-kauden kohokohdista, valan lisäksi, eli mosaleiri. 3 vuorokautta olisi siis tarkoitus Pohjankankaalla viettää taisteluharjoittelun merkeissä.

Maanantai 13.08: Valmistautuminen leirille

Aamusta aloitettiin heti sulkeisilla, jossa keskityttiin jo täysin valassa tarvittaviin käskyihin. Muuta palvelusta ei aamupäivällä tainnut ollakkaan. Melko helpon aamupäivän jälkeen aloitettiin jo valmistautuminen tulevaa leiriä varten. Ensin mentiin tykkihalleille puhdistamaan joukkuekohtaisia varusteita, jotka tämän jälkeen lastattiin kuorma-autojen lavalle. Erittäin helppo päivä siis. Illalla vielä kävin lenkillä ja varmistin, että kaikki tavarat ovat mukana.

Tiistai 14.08: P-kauden TST-ammunnat alkavat

Aamulla harjoiteltiin jonkin verran tetsaamista ja pääsin jopa johtamaan joukkuetta hyökkäyksessä. Kyseinen hyökkäys meni, ikävä kyllä, lievästi sanottuna perseelleen, kun vihollisena toiminut maaliosasto olikin aivan eri paikassa kun tarkoitus oli. Tämän jälkeen aloitettiinkin siirtyminen kohti Pohjankangasta moottorimarssilla eli Masien lavalla. Matka kesti vajaa puoli tuntia, jonka aikana osa porukasta ehtikin jo nukahtaa. Perille päästyä jaettiin porukka heti telttoihin jaoksittain. Jokaiselle jaokselle tuli siis kolme telttaa. Tämän jälkeen aloitettiinkin puolustusasemien valmistelu eli alettiin taistelijaparin kanssa kaivamaan poteroa. Tähän oli varattu aikaa ihan mukavasti, joten suurempaa kiirettä ei ollut. Nelisen tuntia taisi tuossa kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivista aikaa kulua. Lopputulos oli kai ihan kelvollinen. Varsinkin naamiointi onnistui erään alikersantin mukaan hyvin. Potero on nähtävissä tämän kirjoituksen lopussa. Myöhemmin päivällä harjoitellaan muutaman kerran asemaan ja suoja-aseman siirtymistä, joka tarkoittaa käytännössä sitä että juostaan teltalta noin sadan metrin matka metsän läpi, jonka jälkeen ryömitään omiin poteroihin ja torjutaan vihollisen hyökkäys. Sitten taas peräännytään takaisin suoja-asemaan teltan luokse. Ei mitään kovinkaan mukavaa puuhaa ja vielä melko rankkaakin, jos kovaa vetää, mutta ei sitä kyllä jouduttu vetämäänkään kuin noin viisi kertaa. Illalla paikalle saapuu Sotkuauto eli Sotilaskodin myyntiajoneuvo, joka yleensä tulee paikalle kun on pitempiä leirejä tiedossa. Piristää leiritunnelmaa mukavasti, kun saa jotakin hyvää tuolta ostettua. Illalla vielä siirryttiin seuraamaan "valo- ja äänishowta", jossa ensin esiteltiin kuinka kauas esimerkiksi kaminan huolimaton käyttö tai puiden hakkaaminen kuuluu. Sitten oli vuorossa "valo- ja äänihälyttimen" (En muista sen oikeaa nimeä) esittely ja lopuksi vielä räjäytettiin muutama TNT-panos, joilla simuloitiin tykistökeskitystä ja taisteluhelikopterin konetykin pommitusta. Lopuksi vielä esiteltiin valopistoolin toiminta ja näytettiin miten sellainen ammutaan. Ihan hienoa kaikenkaikkiaan. Yöllä itselle ei tullut yhtäkään kipinä- tai poterovuoroa, joten sain nukkua koko yön rauhassa kun hälytyksiäkään ei tullut. Ensi yönä tosin todennäköisesti  ainakin johonkin tehtävään joudun, kun poterovartiossa on ensi yönä kokoajan 2 sotilasta/teltta tämänöisen 2 sotilasta/jaos sijasta.



Kuvassa noheva sotilas SeeDub on valmiina pistämään vihulaisia kasaan. Taustalla näkyvä muovipussi ei kuulu taisteluvarustukseen.

Keskiviikko 15.08: Taisteluampumaradalla ja ensimmäiset vartiovuorot

Aamiaisen jälkeen siirrytään suoraan muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle taisteluampumaradalle. Matka meni melko nopeasti ja pääsimme aloittamaan harjoittelun aika aikaisin. Ensin oli vuorossa eteneminen ja taistelu taistelijan simulaattoreilla eli TaSeilla. Kyseessä on siis rynnäkkökivääriin kiinnitettävä lähetin, jolla ammutaan kypärään ja sotilaan ylävartaloon kiinnitettyjä vastaanotinprismoja. Laite ilmoittaa osumat ja näin harjoittelusta saadaan vähän autenttisempaa. Hyökkäyksemme ei kovinkaan hyvin mennyt. Tiedustelijoiden havaittua vihollisen, suurin osa ryhmästä pääsi kyllä suurinpiirtein oikeisiin asemiin, mutta sen jälkeen eteneminen ei oikein onnistunut. Kuuluin toiseen rynnäkkökivääriryhmään, jonka oli tarkoitus koukata vihollisen sivustaan, mutta ei tuosta hyökkäyksestä tullut mitään, kun ei taistelijaparini kuullut kun koitan saada häntä tukemaan etenemistäni. Lisäksi laitteiden tarkkuus ei taida mikään paras olla, kun ainakin omasta mielestäni muutama täydellinen osuma jäi rekisteröimättä. Tämän jälkeen olivat poteroista suoritetut ammunnat, joissa ammuttiin maastoon sijoitettuja "janttereita". Jantteri on siis metallinen maalitaulu, joka nousee ylös ja laskeutuu alas, kun siihen tulee osuma. Ihan hauskaa puuhaa oli. Odotellessa muiden suorituksia pelasimme amerikkalaista jalkapalloa taisteluvarustuksessa ja oma joukkue otti aika pahasti takkiinsa. Sen jälkeen oli vuorossa muovisenharjoituskäsikranaatin heitto. Kyseinen harjoituskäsikranaatti siis sisältää valkoista puuterimaista ainetta, joka lentää ympärille kranaatin räjähtäessä. Hieman jännitti räjähtävää kranaattia kädessä pitää, mutta suoritus meni hyvin ja kranaatti lensi aivan vastustajaa esittäneen puulevyn viereen. Tässä ohessa myös ensiapurasti, jonka jälkeen pääsimme ensimmäisenä ryhmänä lähtemään takaisin leiriin korjaamaan poteroita hieman paremmiksi. Huomaan myös, että polveni alkaa olla hieman kipeä. Jalkaa koukistaessa tuntuu siltä kuin jokin painaisi polvessa jotakin hermoa. Sotkuauto tulee taas illalla ja tänään on vuorossa myös ensimmäiset vartiovuorot, joita omalle kohdalle osui yhteensä kolme kappaletta. Ensin poterovuorot 22:00-23:00 ja 02:00-03:00 sekä vielä lopuksi kipinävuoro 04:00-05:00. Hyttysiä noiden vuorojen aikana oli aivan hemmetin paljon. Kokoajan vähintään pari kappaletta oli inisemässä korvan vieressä. Olin sentään älynnyt tuoda hyttyskarkotetta siviilistä, mutta se näytti tehoavan vain hieman. Muuten kyllä poterossa oli ihan mukava olla. Oli aika tunnelmallista odotella keskellä metsää mahdollista hyökkäystä, kun ei meinaa nähdä kymmentä metriä kauemmas eteensä ja jostakin kaukaa kuuluu aina välillä ampumisen ääniä. Muistutti kai jotenkin aitoa sotatilannetta. Ensimmäiselle vuorolle osui myös hyökkäys, jota ennen alikersantti kävi jakamassa meille paketillisen paukkupatruunoita. Vuoron loppupuolella se hyökkäys tietysti tulikin. Jossakin vaiheessa takaamme juoksivat teltan muut varusmiehet omiin poteroihinsa ja hetken päästä etumaastosta alkoikin kuulua etenemistä. Käsky oli ampua heti kun valopistoolilla ammutaan ja kohta näin tapahtuikin. Oli kyllä erittäin jännittävää tähtäillä valorakettien valaisemia vihollisia tai koittaa selvittää heidän olinpaikkojaan suuliekkien perusteella. Yölle ei enää muita hyökkäyksiä osunut.

Torstai 16.08: Tetsaamista ja paluu varuskuntaan

Aamulla puretaan leiri ja aamiaisen jälkeen aloitetaan etenemisharjoittelu. Harjoitellaan ryhmän etenemistä taistelutilanteeseen ja hyökkäämistä sekä etenemistä avorivinä ja avojonona. Vanhan kertausta kaikin puolin, mutta ei kyllä näyttänyt kovinkaan hyvin onnistuvan. Samaisena aamuna polvi alkaa olla jo erittäin kipeä, mutta onneksi päästään palaamaan kasarmille. Isoja ongelmia nousta esimerkiksi Masin lavalle, koska en pysty koukistamaan polvea juuri lainkaan. Paluumatka ei mikään mukavin ollut, koska kuski koitti ilmeisesti tähdätä jokaiseen tiellä olevaan kuoppaan kaasu pohjassa ja tästä syystä kyydissä olleet pomppivat lavalla. Muuten päivä koostui pääasiassa varustehuollosta. Huomasin myös illalla, että särkylääkkeet vievät jalkakivun pois lähes kokonaan, joka kyllä oli suuri helpotus.

Perjantai 17.08: Jalkapalloa ja vertaisarviointi

Kaikinpuolin helppo päivä oli tänään taas tiedossa. Aamulla huollettiin aseita, jonka jälkeen siirryttiin futiskentälle pelaamaan jalkapalloa. Vastaan tuli 1. jaos, jonka kaadoimme melko helposti 7-2. Särkylääkkeiden voimalla pystyin vetämään ihan kunnolla ilman suurempia kipuja ja tuli siinä tehtyä yksi maalikin. Sitten takaisin yksikköön, jossa saimme jopa aikaa käydä suihkussa, jonka jälkeen oli vuorossa 2 oppituntia, joissa käytiin läpi tuleva koe ja suoritettiin vertaisarviointi eli pisteytettiin pistein 1-9 kuinka mielellään toimisi kunkin tupakaverin alaisuudessa mahdollisessa sotatilanteessa. Tämän jälkeen ei oikeastaan muuta ollutkaan ja P-kauden viimeinen rankempi viikko oli takana.

Viikko 34 lyhyesti sekä jotain tulevasta:

Tämä viikko siis tosiaan oli oikeastaan viimeinen P-kaudella, jolla mitään rankempaa harjoittelua oli. Seuraavilla kahdella viikolla on vielä merkittynä pikamarssi ja vaellusmarssi, mutta muuten ohjelma koostuu pääasiassa valaan valmistautumisesta. Sulkeisia tulee jonkin verran, mutta eivät nekään kovinkaan pahoja ole.