Tällä viikolla harjoitellaan oikeastaan viimeisen kerran jalkaväkiasioita kaksi päivää kestävällä jalkaväkileirillä.

Maanantai 17.09: Valmistautuminen leirille

Aamulla käydään läpi lentoradan korjauslaskelmia. Melko helppoa ja ihan mukavaa hommaa. Eipä tuossa tarvitse oikeasti tehdä muuta kuin lukea tiedot säätilasta ja vastaavista sekä verrata niitä taulukon tietoihin. Iltapäivällä taas käydään läpi tulevan leirin ohjelmaa sekä harjoitellaan muunmuassa tykin sijoittamista, mittaamista ja jaoksen lähipuolustusta.Eipä oikeastaan sen kummempi päivä. Illalla vielä laitetaan tavarat valmiiksi ja saan kuulla olevani mahdollisesti ryhmänjohtaja tulevalla leirillä, koska ryhmänjohtajallamme on jokin vapautus myös huomenna.

Tiistai 18.09: JV-leiri alkaa

Aamu alkaa kuulutuksella "Aliupseerikoulussa herätys... aliupseerikoulussa hälytys". Kaikki siis vetävät nopeasti kamat päälle ja valmistautuvat lähtemään. Saan myös kuulla todellakin olevani ryhmänjohtaja aika pienellä varoitusajalla, mutta onneksi olin sen verran valmistautunut, että otin ryhmäni jäsenten nimet ylös jo edellisenä iltana, joten joukon kokoaminen ja poissaolijoiden selvittäminen oli helppoa. Siirrymme ulos, jossa joukkueenjohtaja informoi meille tilanteen. Vihollinen on kuulemma etenemässä kaakon suunnasta ja tavoittelee Parkanontien katkaisemasta. Tästä syystä joukkue etenee Pioneerilaakson alueelle ja valmistautuu pysäyttämään vihollisen. Etenemme muutaman kilometrin varuskunnan ulkopuolelle ja matkalla harjoitellaan erilaisia etenemismuotoja. Alkuun tuo näyttää menevän aivan penkin alle, mutta alkaa pikkuhiljaa luonnistua. Leiri perustetaan ja illalla harjoitellaan puolustus- sekä hyökkäysammuntoja ja lisäksi erilaisten komentojen antamista. Asemaankin saadaan aika montaa kertaa juosta, mutta poterot ovat sentään paikalla melko valmiita. Yöllä on muutamia hälytyksiä, jolloin siirrytään nopeasti asemaan ja huudellaan laukauksia pimeässä metsässä. Itse pääsen johtamaan puolustusammuntaa ja käyttämään noita aiemmin opeteltuja komentoja. Pääsemme takaisin nukkumaan, mutta hetken päästä alkaa taas ampuminen. Juoksemme asemiin ja lähemmäs puoli tuntia siellä taas käydään taisteluja. Ketään ei vain näy missään. Käyn sitten muiden ryhmänjohtajien luona kysymässä, että mitä meidän olisi tarkoitus tehdä, kun kukaan ei ole tullut käskemään meitä asemiin. Kukaan ei oikeastaan näytä tietävän mitään, joten päätän vetää ainakin oman ryhmäni pois poteroista. Yöllä taas ammutaan, mutta muiden joukkueiden alueilta ja siksi emme asemiin juokse. Aamulla tosin kuulemme, että meidän olisi jokaiseen hälytykseen pitänyt mennä riippumatta mistä se tuli.

Keskiviikko 19.09: JV-leiri loppuu

Aamulla kasataan leiri ja valmistaudutaan ammuntoihin. Naamat maalataan noella mustiksi ja siirrymme harjoittelemaan kuivaharjoitteluna näitä ammuntoja varten. Tulemme siis hyökkäämään ja puolustautumaan muita ryhmiä vastaan paukkupatruunoilla käytävässä taistelussa. Itse taistelut ovat aika hienoja. Olemme ensin puolustuksessa ja toinen ryhmä hyökkää kimppuumme. Käytössä on hyökkäävällä ryhmänjohtajalla tykistökeskitys (jota simuloi kouluttajien heittämät pienet räjähteet poteroiden reunoille), savuheitteet ja ryhmänjohtajalla oleva merkkisavuheite. Taisteluissa vihollinen yrittää koukata sivustaamme, mutta olin valmistellut kahdelle taistelijaparille sivuasemat, joten pääsimme melko hyvin puolustautumaan. Luutnanttimme kuvasi tätä päätöstä hyväksi "peliliikkeeksi". Tämän jälkeen vuorossa hyökkäys, jossa koitamme mekin koukata vihollisen sivustaan. Hyökkäys meni ihan hyvin vaikkakin heittämäni merkkisavuheite lensi kiven päälle ja kahva irtosi, jolloin se ei myöskään lauennut. Kaikenkaikkiaan taistelu oli aika mahtava kokemus. Oli aika jännää maata poteron pohjalla, kun ympärillä räjähteli ja maa tärisi sekä ampua sarjatulella vihollista, joka rynnii savuverhon läpi. Tämän jälkeen vielä pari rastia telamiinan asentamisesta sekä kertasingon käytöstä, jonka jälkeen palataan varuskuntaan. Matkalla vielä harjoitellaan tiedustelijoiden käyttöä ja hieman etenemistä. Varuskunnan porteilla on vielä yksi tykistökeskitys ja meille ilmoitetaan, että yksi ryhmän jäsen on loukkaantunut. Hänet pitää evakuoida takaisin aliupseerikouluun. Kyseessä on samalla kilpailu, jonka voittanut ryhmän tulee saamaan palkinnon. Valitsemme yhden ryhmän jäsenen ja lähdemme etenemään. Itselle tulee kannettavaksi viiden sotilaan aseet, kun taas muut vuorottelevat loukkaantuneen kantamisessa. Pitkän aikaa olemme kakkosena, kunnes vihdoin pääsemme puolimatkassa johtoon ja lopulta viemme voiton selvällä marginaalilla. Palkintonamme on, ettei meidän tarvitse puhdistaa omia aseitamme, vaan hävinneiden ryhmien jäsenent hoitavat tämän homman. Puran tavarat kaappiin ja siirryn suihkuun, kun muut menevät puhdistamaan aseita. Ihan mukava palkinto. Leiri meni omalta osaltani kai ihan kohtalaisesti. Eipä tuossa niin kauheaa vastuuta tarvinnut ottaa, kun tiesi että oma ryhmä osaa kuitenkin hommat. Illalla on ilmoitustauluille lisäksi ilmestynyt tulokset kahdesta tekemästämme kokeesta, josta itse nappasin täydet 3 pistettä.

Torstai 20.09: Ensimmäiset tykkisulkeiset

Aamulla sataa hieman ja siirrymme tykkihalleille ensimmäisiin tykkisulkeiseen. Tykkisulkeisissa siis laitetaan tykkiä ampuma ja kytkemiskuntoon sekä opetellaan toimimaan tykillä eri rooleissa. Virheistä ja huonoista suorituksista tulee tykkihalli tutuksi, koska rangaistuksena joutuu aina koko ryhmä kiertämään tykkihallin. Itse joudumme tämän muutamia kertoja tekemään. Itse toimin suuntaajana, joka vastaa mm. tykin putken oikeasta asennosta ja tykin nostamisesta pumpun avulla. Melko rankkaa hommaa, varsinkin kun oma tykkimme vuosi hieman jostakin venttiilistä. Iltapäivällä suunnistusta, joka oli kaikenkaikkiaan ihan mukavaa. Tämän jälkeen vielä jonkinlainen palkintojenjako urheilulajeissa menestyneille.

Perjantai 21.09: Koe ja lomille

Kokeet jatkuvat taas ja tällä kertaa vuorossa yleisen taistelu- ja marssikoulutuksen koe. Koe menee ihan hyvin ja alkaakin tuntua siltä, että tulee kyllä lomille silloin kuukauden kuluttua päästyä. Ennen pyykinvaihtoa on vielä yhdet sulkeiset, mutta siinä kyseinen päivä taisikin olla.