Tällä viikolla edessä siis taisteluammunnat, jotka koostuvat pääasiassa erilaisilla aseilla ampumisesta. Mitenkään rankkaa viikkoa ei siis tiedossa ole.

Maanantai 01.10: Valmistautuminen leiriin

Mittauskoulutusta aamupäivällä. Samaa vanhan kertaamista pääasiassa. Iltapäivällä vuorossa joukko erilaisia varo-oppitunteja sekä leirin ohjelman läpikäyntiä. Melko helpolta vaikuttaa. Linjajohtaja viittaakiin leiriin "motivaatileirinänne". Käydään vielä ennen vapaa-aikaa laittamassa pyörät valmiiksi, mutta siinä taisi päivä pääasiassa olla.

Tiistai 02.10: JV-leiri alkaa (Valopistooli, KvKK, puolustusammunta, kevyt kertasinko ja  pimeäammunta)

Aamulla lähdetään siis noin 25 kilometrin pituiselle polkupyörämarssille kohti taisteluampumarataa. Marssin lähtö myöhästyy pahasti, koska varusteiden kiinnittämisessä ja porukan kokoamisessa menee yllättävän kauan aikaa. Liikkeelle päästään noin 40 minuuttia myöhässä, joka ei tosin varmaan leirin ohjelmaa haittaa koska ennen lounasta ei ohjelmaa oikeastaan ole. Matka oli pääasiassa helppo, mutta loppumatkasta alkoi kyllä rasitus painaa. Vielä kun pyöräni satula ei täysin kireällä ollut, niin jalat olivat perillä aika kipeät. Perille päästyämme oli lounas, jonka jälkeen ensin valopistoolirasti. 2 onnekasta pääsi myös tuota asetta kokeilemaan. Tämän jälkeen KvKK harjoittelu ja ammunta. Osa porukasta meni ampumaan, osa harjoittelu asekäsittelyä ja osa pelasi tauolla amerikkalaista jalkapalloa. KvKK:lla ampuminen oli ihan hauskaa puuhaa. 40 patruunaa saatiin muistaakseni tuolla ampua, joista 1/3 valojuovapatruunoita. Ei tuo tosin kauheasti eroa rynnäkkökiväärillä ampumisesta. Tähtääminen on vähän hankalampaa ja tulinopeus suurempi, mutta muuten ei sen erikoisempaa hommaa ollut. Puolustusammunnoissa ammuttiin taas janttereita eli niitä kaatuvia ja nousevia maalilaitteita, mutta tällä kertaa vähän isommassa mittakaavassa, kun mukana oli ryhmän kokoinen osasto. Ryhmänjohtajaksi valittu henkilö pääsi myös johtamaan tulta ja yksi taistelija sai käyttöönsä kevyen konekiväärin. Omat kuulosuojaimet vaihdettiin lisäksi taistelun ajaksi aktiivikuulosuojaimiin. Kyseessä on kahdella mikrofonilla varustetut kuulosuojaimet, joiden on tarkoitus toimia kuin normaalit kuulosuojaimet, mutta kaikki tietyn desibelinmäärän alle menevät äänet se vahvistaa näiden mikrofonien avulla. Näin esimerkiksi ryhmänjohtajan käskyt olisi tarkoitus kuulla helpommin. Ammunta oli ihan mukavaa, vaikkakin osumia en näyttänyt itse kovinkaan hyvin saavan. Ennen iltaa käytiin vielä ampumassa kevyen kertasingon sisäpiippu sekä harjoitusraketti. Varsinkin jälkimmäinen jysähti kyllä ihan mukavasti, vaikka osumatarkkuuteni ei kovinkaan hyvä ollut. Ensimmäinen meni yli kohteesta ja toinen osui maahan aivan maalin juuressa ja kimposi siitä keskelle kohdetta. 2 henkilöä, jotka olivat parhaiten osuneet ja muutenkin sinkoa hyvin käsitelleet, pääsivät ampumaan myös ihan oikean KES:in. Ikävä kyllä tässä välissä alueelle nousi tiheä sumu ja jälkimmäisen ampujan tullessa paikalle ei kohdetta näkynyt sumun läpi. Laukaus meni ohi maalista ja jäi räjähtämättä. Illalla suoritettiin vielä pimeäammunta, jossa ammuttiin parikymmentä laukausta janttereihin samalla kun aluetta valaistiin valaisuraketeilla. Ihan hienoa oli tähtäillä poterosta ja valaisuraketin noustessa ilmaan ampua vihollista kohti.


Matkalla siellä jossakin. Heinäkankaan maisemat ovat paikoin erittäin hienoja


Keskiviikko 03.10: JV-leiri (Harjoituskranaatti, räjähderasti, TAS-ammunta, hyökkäysammunta ja miinojen tehoesittely)

Aamulla päästään taas heittämään harjoituskranaatti. Sama kuin silloin P-kaudellakin, joten vanhan kertausta oli. Räjähderasti taas oli sitäkin kiinnostavampi nähtävyys. Ensin meille esiteltiin räjähderastilla käytettävät räjähteet. Löytyi muunmuassa TNT:tä monissa eri muodoissa. Pääsimme ensin harjoittelemaan nalliliitoksen tekemistä, jonka avulla pystyttäisiin siis mikä tahansa näistä räjähteistä laukaisemaan. Jokainen pääsi vielä lopuksi tämän nalliliitoksensa räjäyttämään, joka sekin oli ihan kivaa hupia. Lopuksi saimme vielä nähdä, että miten nämä aiemmin esitellyt räjähteet räjähtävät. Näitä oli asetettu eri paikkoihin ja ne räjäytettiin peräkkäin. Seurauksena muutamia isokokoisia räjähdyksiä, isoja kuoppia ja katkenneita puita. TAS-ammunnassa pääsimme taas harjoittelemaan hyökkäämistä näiden taistelijan simulaattoreiden kanssa. Ryhmällämme oli vastassa 1 apukouluttaja ja 1 kuski, jotka valmistautuivat ottamaan hyökkäyksemme vastaan. Hyökkäys meni ihan kohtalaisesti ja pääsimmekin sovitusti etenemään, mutta turpaanhan siinä tuli ja pahasti. Taistelijaparini niitattiin jo taistelun ensimmäisillä laukauksilla ja itse jouduin molempien vastustajien maalitauluksi. Suojaan en päässyt kuin toisen tulelta, joten minut ammuttiin kylmästi parinkymmenen metrin päähän asemista. Illalla oli vuorossa vielä miinojen tehoesittely. Metsässä räjäytettiin noin 10 miinaa ja pääsimme seuraamaan niiden aiheuttamaa tuhoa. Hieno kokemus, kun sai nähdä esimerkiksi miten kauas viuhkaräjähdepanoksen sirpaleet leviävät. Lopussa vielä kuva kyseisen räjähteen tekemästä tuhosta. Illalla vuorossa kenttähartaus, jossa osallistuin myös kenttäehtoolliseen. Pappi tarjosi lisäksi jokaiselle varusmiehelle Coca-Cola pullon ja makkaraa, joten mukavasti päättyi viimeinen ilta leirillä.


Leirimme.


Raskaan viuhkaräjähdepanoksen tuhoja.


Torstai 04.10: JV-leiri (ItKK, evakuointi, kaatuneiden huolto, eteneminen salpa- ja kiilamuodostelmissa, linjajohtajan haastattelu)

Aamulla purettiin leiri ja siirryttiin noin 3 kilometrin päähän suolle ampumaan ItKK:lla. Ilma aikaisin aamusta oli erittäin kylmä ja sitä toivoikin että olisi vielä lämpimämmin pukeutunut. Päivä kuitenkin alkoi nopeasti lämpenemään. Aluksi meillä oli lyhyet rastit haavoittuneiden evakuoinnista, etenemisestä salpa- ja kiilamuodostelmista sekä kaatuneiden huollosta. Tämän jälkeen päästiin itse päivän kohokohtaan eli ampumaan ilmatorjuntakonekiväärillä. Jokainen sai itselleen 10 panosta ammuttavaksi, joka ei tunnu paljolta, mutta kyseisen aseen panosten kokokin on sen verran suuri että sen ymmärtää. Aseella ampuminenkin on erittäin kivaa puuhaa. Ase ei suuresta koostaan huolimatta potkaise paljoa, koska suurin osa voimasta kohdistuu aseen kehtoon eikä ampujaan. Tästä huolimatta, ampuessa kyllä silti huomaa että kyseessä on järeä ase. Omalla kohdallani laukaukset menivät kuulemma hieman ylös, mutta muuten ammunta oli ihan hyvää. Tämän jälkeen vielä linjajohtajan haastattelu, jossa ilmoitan etten vastusta RUK-valintaa. Halukkaita näyttää tällä hetkellä olevan hieman alle puolet linjasta eli noin 50 kappaletta. Sisään otetaan 15 eli todennäköisyydet ovat minua vastaan. Aivan varma en siitä ole, haluanko sinne todella, mutta näen asian niin, että minun pitää ainakin yrittää, jotta myöhemmin ei alkaisi se harmittamaan etten edes yrittänyt. Tämän jälkeen alkaa paluumarssi, joka oli melko paljon helpompi. Kaikenkaikkiaan leiriltä jäi ihan hyvä maku suuhun. Pääsi kokeilemaan monia aseita, joita suurin osa ei pääse ikinä kokeilemaan.


ItKK:n panoksetkin ovat aika järeitä.


Perjantai 05.10: Vertaisarviointi ja laskijakoulutuksen koe

Aamulla vuorossa vertaisarviointi, jossa arvioidaan tupakaverit pisteillä 1-9 vastaamalla kysymykseen "Kuinka mielelläni toimisin tämän henkilön alaisuudessa sodassa hengenvaarallisissa tilanteissa" tjsp. Vähintään yhdelle piti antaa 1 piste ja yhdelle 9. Tämän jälkeen laskijakoulutuksen koe, joka meni ihan hyvin vaikkakin pari asiaa itselle hieman epäselviä olivatkin. Iltapäivällä huolletaan vielä kalustoa, jonka jälkeen pyykinvaihtoon ja lomille.